Viime päivinä ajatukset ovat olleet lukemisessa, tarinoissa sekä ihmisissä. Minulle tulee aina keväisin himo kirjoittaa, tuottaa ajatuksia ulos, saada jotain näkyvää aikaiseksi paperille. Varmaan liittyy jotenkin luonnon heräämiseen?
Kirjahylly on alkanut täyttymään lupaavasti uusista teoksista jotka ovat sellaisia elämän voimavaroja. Kirjat ovat minulle tärkeä juttu. Vuosi sitten hyllyssäni oli ainoastaan 10 kirjaa, nyt niitä on jo lähes 100 kappaletta. Onneksi on antikoita ja kirppareita
Sain tänään kotiin kuljetettuna promeritiltä kirjan jossa kirjailijat kertovat miten heidän kirjansa ovat syntyneet. Mielenkiintoista luettavaa josta poimin ajatuksen Tommy Tabermannilta. Näin hän sanoo:
“Jossakin tuolla minun sisässäni istuu pieni olio, joka sanelee minulle kirjani. En tiedä onko hän mies vai nainen vaiko molempia , mutta sen tiedän että kun hän alkaa kuiskia, ei auta muu kuin istahtaa koneen ääreen ja kirjoittaa.“
Huomenna tulee kaksi uutta kirjaa, Suomen kielen sivistyssanakirja sekä Suomen kielen sanakirja – hyvää suomea - nykysuomen oikeinkirjoitussanakirja.
Koulussa inhosin kielioppia, siksi se ei kai jäänyt mieleen. Mutta nyt n. 40 vuotta myöhemmin sekin on alkanut kiinnostamaan, jopa niin, että pitää hankkia kieliopin kirjoja. Kyllä elämä on sitten joskus merkillistä.
Ai niin, runokirjaani voi nyt myös ostaa http://www.promerit.net/ verkkokirjakaupasta eli täältä.
Promerit kirjat myös kirjakaupoista Prisma- ja K-Market kirjaosastoilta kautta maan.

maaliskuu 17th, 2010 on 7:23 pm
Kiva, kun olet saanut kirjasi myös tuonne myyntiin, toivottavasti kauppa käy!
Minulla on tuo Runoja-kirjasi, olen lukenut sitä, mutta en ole vilä saanut aikaiseksi siitä arviota. Sellainen kyllä tulee, lupaan, kunhan jaksan kirjoittaa.
Minä en saa luettua mitään, vaatii liikaa keskittymistä.
Jokos olet lukenut SusuPetalit kirjahuumassasi
maaliskuu 17th, 2010 on 7:50 pm
Kielioppi on tosiaankin hyvä hallita, etenkin, kun ammatikseen ja harrastuksekseen kirjoittaa. Kielioppivirheet nimittäin syövät uskottavuutta. Jopa niin, että lukija alkaa kiinnittää huomiota vain virheisiin ja sanoma jää varjoon.
(Äkkiä laskien tässä kirjoituksessani oli 9 kielioppivirhettä.)
maaliskuu 17th, 2010 on 7:53 pm
INHOAN kielioppipoliiseja, hus, hus pois täältä. Ei tämä tule tämän valmiimmaksi.
Siksi kirjoitankin runoja, mitä vähemmän sanoja, sitä vähemmän virheitä. Haikut olisivat olleet vielä parempi vaihtoehto, mutta kun en osaa haikuilla.
maaliskuu 17th, 2010 on 7:51 pm
Kiitos Susu!
Kovasti kiinnostaisi se valkoiset ja talkkarin mäellä.
Muuten pitänyt monesti kertoa, että kävin syömässä aikoinaan ensimmäiset Ranskalaiset torin kulmassa olevalla Teräksen kahviossa toisessa kerroksessa. Ei tilattu muuta kuin ranskalaiset, myyjä opi tuntemaan minut ja meidän porukan muutaman viikon kuluttua. Se oli sitä aikuistumista!
maaliskuu 17th, 2010 on 8:17 pm
Hyvien kirjojen lukeminen on hyvää kieliopin harjoitusta. Kirjoittaminen vaatii ravintoa, sitä saa lukemalla – kirjoja.
Olet sen varmaan huomannut, koska lukuintosi on moninkertaistunut.
PS. Virheitä ei lasketa
maaliskuu 17th, 2010 on 8:19 pm
Kiitos Arleena. Juuri siksi luenkin, että oppisin jotain, vanhoilla päivilläni..
maaliskuu 17th, 2010 on 8:21 pm
Kyllä se kielioppi on hyvä hallita niin runoillessa kuin haikuillessakin. Eikö kaiken sanoman välittämisessä lukijalle ole tärkeintä se, että sanoma avautuu ja antaa elämyksen? Jos lukijan huomio kiinnittyy kielioppivirheisiin, tarkoituksesi kirjoittajana ei täyty, etkä voi olla tyytyväinen. Kirjoittaminen on turhaa, jos sisältö jää väärin kirjoitettujen sanojen varjoon piiloon ja lukija joko jää tavaamaan, mitä kirjoittaja tarkoittaa tai pahimmassa tapauksessa vain ärsyyntyy.
Ei ole samantekevää, kirjoittaako: “Kesä voi kaunistaa, tunne kuohut suonissasi palaa” tai “Kesävoi kaunistaa, tunnekuohut suonissasi palaa” tai “Kesä voi kaunistaa, tunnekuohut suonissasi palaa” tai “Kesävoi kaunistaa, tunne kuohut suosissasi palaa”.
Kielipoliiseja ei kannattaisi inhota. Hyvää ne tarkoittavat. Niin kuin poliisit yleensäkin.
maaliskuu 17th, 2010 on 8:25 pm
No joo joo olet oikeassa, mutta kun ei osaa paremmin, silloin pitää tulla toimeen niillä taidoilla joita on, tai yrittää kehittää itseään. Minä yritän kehittää. Suomen kielioppi ei vain ole kaikkein helpoimpia jos sitä ei aikoinaan ole oppinut.
Inhoan poliisejakin.
maaliskuu 17th, 2010 on 8:26 pm
Taikkaria ja valkoisia taloja löytyy kyllä Turun kirjastoista, ei niitä tarvitse ostaa.
maaliskuu 17th, 2010 on 8:29 pm
Susu: Olen lueskellut kumpaakin, huomaatko, muistin tuon Teräksen kulman.
maaliskuu 17th, 2010 on 10:59 pm
Hei, kiva että olet löytänyt luettavaa. Minä löysin just muovikassillisen kirjaston poistohyllystä. Runohylly piteni puoli metriä.
Ja muuten yksikään tapaamani kustannustoimittaja ei ole kumma kyllä sanonut haluavansa olla poliisi. Heistä useimmilla on kielentaju sekä sisällönkin taju, ja se onkin sitten vähän toista kuin näillä virtuaalisilla kielipamputtajilla (tai “kielineroina” esiintyvillä virtuaalihahmoilta).
Kielipoliisin innoittamana: “Kesävoi kaunistaa/tunne/kuohut suonissasi/sulaa.”
Tuo Promerit on ihan uusi juttu,piti oikein käydä katsomassa että mikäs se oikein onkaan…
Mukavia lukuhetkiä!
maaliskuu 17th, 2010 on 11:08 pm
Kiitos Hirlii! Kirjaston poistohyllyjä minäkin olen käynyt koluamassa.
Promeritistä loistavaa palvelua, tuodaan kotiin asti, samana päivänä.
maaliskuu 17th, 2010 on 11:22 pm
Voi voi, tuo kesävoi, kirjoitin sen yhdyssanaksi, mutta kuinka ollakaan se ei näkyisi tuossa olevan. Fontti ja kirjasimen välit vissiin tekevät tuon.
Anyway: Kesävoi kaunistaa
Joo pitääkin tutustua tuohon promeritiin.
maaliskuu 17th, 2010 on 11:30 pm
Promeritin omistaja asuu tuossa lähes kulman takana, lyhyempi matka pudottaa kirja postiluukusta kuin viedä postiin asti.
maaliskuu 18th, 2010 on 8:13 am
Täällä (http://www.kotus.fi/index.phtml?s=545) on muuten kielenhuollollisia testejä, että jos kiinnostaa niin kannattaa käydä kokeilemassa.