Lohikäärmeen virta – Runoja

kansi2_nettiin

Menneisyyden joella,
nainen pyörittelee sormustaan,
suurta helmeä joka kimaltelee auringossa,
katse jää veteen,
aallot kadottavat ajan,
nainen riisuu sormuksen,
heittää sen jokeen.

Yksinäinen mies veneellään kalassa,
aurinko on laskenut metsän taakse,
kuikat seuraavat kauempaa,
kalasaalista nostavaa miestä,
hän ei huomaa simpukkaa

Lohikäärmeen torilla,
myyjä löytää kalojen joukosta helmen simpukasta,
nainen kävelee korkokengillä
kalakojun ohitse
huomaa simpukan,
ja sormuksen,
huokaa syvään,
katoaa kaduille,
joilla ei ole alkua eikä loppua,
helmisormus sormessaan.