Kuun tytär – runoja

kansi_nettiinKuvitteletko kaiken olevan vain sattumaa,
että me vain törmäsimme toisiimme,
kuvitteletko auringon, jupiterin, oornin pilvien olevan sattumaa,
niillä kaikilla on tarkoitus,
niin kuin minullakin,
meidän törmäämisellämme,
se ei ollut vain sattumaa…

Muistan sinun hiuksesi,
en koskaan osannut sanoa minkäväriset ne olivat,
mutta muistan niiden tuoksun,
kun astuu ensimmäisen kerran maan kaltaiselle,
vieraalle planeetalle,
tuntee tuoksun,
jota ei voi koskaan unohtaa.

Me emme olleet oikeastaan niin erilaisia,
olimme tähtien lapsia,
molemmat meistä,
ehkä Aldebarainin tähtilaaksosta,
Lyyran tähtisumusta,
sieltä missä pienistä tähdistä tulee suuria ja mahtavia,
kierteisgalakseja, supernovia,
tai mustia aukkoja.