11. Mitä on tehty - Kansainväliset päätökset

Päätöksiä

YK:n ilmastosopimus oli ensimmäinen askel Keskustelu kansainvälisestä ilmastonmuutoksesta ja mahdollisuuksista sen torjumiseksi alkoi 80-luvun lopulla. Ensimmäinen varsinainen askel oli YK:n ilmastosopimus. Se allekirjoitettiin Rio de Janeirossa 1992. Siinä teollisuusmaat lupasivat jäädyttää kasvihuonekaasupäästönsä vuoden 1990 tasolle vuoteen 2000 mennessä. Käytännössä sopimus koski hiilidioksidipäästöjä (CO2).

Sopimus velvoittaa sen ratifioineita maita. Mukana ovat kaikki teollisuusmaat USA:ta ja Australiaa lukuun ottamatta. Sopimus ei aseta velvoitteita kehitysmaille, kuten Kiinalle ja Intialle.

Eräiden arvioiden mukaan Kioton sopimus vähentää ilmaston keskimääräistä lämpötilaa 0,02°C - 0,28°C vuoteen 2050 mennessä. Mikäli mitään ei tehdä, lämpötila voi nousta vuoden 1990 tasosta 1,4 - 5,8°C vuoteen 2100 mennessä. Hiilidioksidin määrä saattaa kasvaa jopa 90% ilman torvivia toimenpiteitä.

Suomen ilmasto- ja energiastrategian valmistelun lähtökohtana on sitoutuminen yhtäältä Kioton taakanjaossa meille annettujen velvoitteiden hoitamiseen ja päästöjen vähentämisen jatkamiseen vuoden 2012 jälkeenkin. Toisaalta strategiatyön kansallinen tavoite on hinnaltaan kilpailukykyisen energian saatavuuden turvaaminen suomalaisen elinkeinoelämän ja hyvinvoinnin tarpeisiin.

Suomen on laskettava CO2 päästöjään vuosien 2008 - 2012 välillä keskimäärin tasolle, joka vastaa vuoden 1990 päästöjämme. Se tarkoittaa lähes 15 %:n vähennyksiä nykytasosta ja vielä enemmän tasosta minne mentäisiin 2010 - luvulla, ellei mitään tehdä.

Suomalaiset aikovat suunnitella ja rakentaa Kiinaan ekokaupungin. Ekokaupunki perustuu professori Eero Paloheimon ajatuksiin, jotka hän esitti kirjassaan Syntymättömien sukupolvien Eurooppa jo vuonna 1996. Paloheimon mukaan kyseessä on koeluontoinen pioneeriprojekti. Jatkossa ekokaupunkeja olisi tarkoitus rakentaa lisää.

Ruotsissa biokaasun puhdistus liikennekäyttöön aloitettiin noin 10 vuotta sitten. Nykyisin Ruotsissa on 36 biokaasun tankkausasemaa. Kaasukäyttöisiä autoja on noin 4500. 150 bussia kulkee kaasulla. Linköpingissä koko kaupungin bussikalusto kulkee biokaasulla ja Tukholma vaihtaa kaupungin keskustan etanolibusseja biokaasubusseihin.

Vuonna 1979 Maailman ilmatieteen järjestö WMO kutsui koolle ensimmäisen Maailman ilmastokonferenssin, mikä johti maailman ilmasto-ohjelman (WCP) perustamiseen. Vuonna 1988 WMO perusti yhdessä YK:n ympäristöohjelman UNEP:n kanssa poliittisen päätöksenteon tueksi ilmastotieteen johtavista asiantuntijoista koostuvan hallitusten välisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n. Paneelin tehtäviin kuuluu mm. arvioida ilmastonmuutoksia ja sen vaikutuksia koskevaa tieteellistä tietämystä sekä erilaisia muutoksia rajoittavia toimenpiteitä.

Perustamisensa jälkeen IPCC on julkaissut toistaiseksi kolme arviointiraporttia. Ensimmäinen raportti julkaistiin vuosina 1990, 1995 ja 2001. Kolmannessa, vuoden 2001 syyskuussa ilmestyneessä arviointiraportissaan IPCC totesi, että "on olemassa uutta entistä vahvempaa näyttöä siitä, että suurin osa viimeksi kuluneen 50 vuoden aikana havaitusta ilmaston lämpenemisestä on ihmiskunnan aikaansaannosta". IPCC:n raporttien valmisteluun on osallistunut tuhansia tutkijoita.

Sopimukset Rio de Janeirossa 1992 solmitun ilmastosopimuksen (Framework Convention on Climate Change, FCCC) tavoitteena on vakauttaa ilmakehän kasvihuonekaasujen pitoisuudet vaarattomalle tasolle. Sopimuksessa otetaan esille ns. varovaisuusperiaate, jonka mukaan ilmastonmuutokseen tulee varautua, koska sen potentiaaliset vaikutukset ovat hyvin suuria, vaikka niihin liittyykin epävarmuutta.

Ilmastosopimuksen osapuolten välisessä kokouksessa Kiotossa 1997 sovittiin teollisuusmaita sitovista päästönrajoituksista, jotka on saavutettava aikavälillä 2008-2012. Sopimus kattaa hiilidioksidin, metaanin, dityppioksidin päästöt sekä eräitä halogeeniyhdisteitä, joiden päästöjä ei ole aiemmin rajoitettu. (CFC- ja HCFC-yhdisteiden käyttöä on jo rajoitettu niiden aiheuttaman yläilmakehän otsonituhon takia.) Ilmaistaessa teollisuusmaiden päästöt hiilidioksidiekvivalentteina noin 80 % vuosittaisista kokonaispäästöistä aiheutuu hiilidioksidista, lähes 20 % metaanista ja dityppioksidista ja vain pari prosenttia Kioton pöytäkirjan kattamista halogeeniyhdisteistä.